Kaksi eteen, yksi taakse

Olin Jyväskylässä uutta harjoitusohjelmaa väsäämässä ja seuraavana päivänä olisi 10km juoksu kisa. Valmistelut olivat menneet nappiin ja odotin kovasti juoksemista. Sen piti olla syksyn huipennus, highlight!

Takaisin ajaessani kohti Turkua Jyväskylästä kivojen treenien jälkeen, aloin voida huonosti autossa. Pääkipu, voimattomuus ja yskä teki tuloaa. Päivällä ei ollut mitään merkkejä näistä. Ehkä syksyllä ollut flunssa ei ollutkaan ohitse kunnolla, vaikka välissä oli 3 viikkoa. Ilta menikin sitten huilatessa ja aamulla ei ollut toivoakaan, että pääsisin juoksemaan. Taas jäi väliin yksi tapahtuma, mutta vaikka minua harmittikin aluksi kovasti, en viitsinyt murehtia asiasta pitkään. Kyseessä oli kuitenkin terveys ja se että, olin kykenemätön juoksemaan.

Maanantaina diagnoosiksi varmistui kurkunpääntulehdus ja sain sairaslomaa muutaman päivän. Viikkoon ei saisi hengästyä liikkuessa. Maltoin juuri ja juuri muutaman päivän lepäillä. Sitten touhusin jo kotona aika paljon. Siivosin, järjestin halloween juhlia ja töihinkin palasin puolikuntoisena. Ja se näkyy vielä tänäänkin kun en ole toipunut täydellisesti. Vaikka tuntuu että olen kunnossa niin silti hiukan enemmän touhutessa alkaa yskittämään ja väsyttämään. Lääkekuuri loppui jo viikoloppuna ja nyt pitäisi vain ottaa iisisti, ettei tauti uusiudu.

Siksi harmittaakin, etten voi aloittaa uutta kautta harjoitteluissa. Teimme Timon kanssa uuden ohjelman ja siihen uusia harjoitteita. Palaan näihin harjoituksiin, kunhan pääsen niitä kokeilemaan. Ei muuta kuin taas vaihdetta silmään ja menoksi.