Mistä johtuu tämän miehen kiire ja stressi?

Tuntuu että harjoittelun myötä on tullut kova kiire arkeen ja päivä-/viikkorytmin suunnittelu tuottaa tuskaa. Olen mennyt paljon päivä kerrallaan, koska täytyy lukea perhettä ja sen menoja. Silti tuntuu, että aikaa ei jää tarpeeksi perheelle. Omasta mielestä eniten perhe-elämäämme kuormittaa minun vuorotyöni.

Kun lähdin SuomiMieheksi, tiesin, että aikaa täytyy varastaa itselleni. Ajatuksissa oli ja on yhdistää hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon. Kun homma lähti käyntiin, olin vielä silloin koti-isänä. Silloin harjoittelu oli illalla kivaa vaihtelua arkeen, ja koska olin paljon perheen kanssa niin tuntui sopivalta olla hiukan treenaamassa. Työt jatkuivat huhtikuun puolessa välissä, eli olen nyt ollut kuukauden töissä kokopäiväisesti.

Silloin muuttui myös treenaaminen, koska teen vuorotyötä ja pääasiassa iltavuoroja. Iltatreenaaminen vaihtui siis aamuun ja samalla jäivät kaverit treeneistä pois. Se on aika ikävää, kun joutuu yksin puurtamaan. Ennen, kun illalla kerkesin helposti vaikka punttisalille, ei ollut kiirettä pois, muuta kuin ehkä kotiin. Nyttemmin kun olen aamulla salilla, niin harjoituksen jälkeen täytyy ehtiä vielä syömään, ennen kuin pitää töihin lähteä. Kaikki yleensä kiireessä.

Pahin stressi on tullut työn iltapainotteisuudesta. En enää oikein ole mukana perheen iltatoiminnoissa. Pääsen iltavuorosta noin 21 aikoihin ja lapset ovat menneet nukkumaan, kun tulen kotiin. Joskus puolisokin on nukkumassa eli en näe päivän aikana kuin nukkuvia enkeleitä. Aamulla voin joskus olla mukana perheen herätessä ja olen viettänyt pojan kanssa aamuja kahdestaan. Tällöin hän on mennyt myöhemmin päiväkotiin ja aamusta on tullut sitä myötä taas aika kiireinen. Mutta se on kuitenkin hyvää aikaa olla kotona kahdestaan. Aamuvuorojen jälkeen tuntuu pahalta, jos illalla on treenit ja täytyy lähteä kotoa johonkin. Silloin olen ainakin yrittänyt että söisimme yhdessä ja lähden vasta sen jälkeen. Ja silloinkin tulee pirun kiire.

Se mitä olen yrittänyt tehdä, on liikkumisen hyödyntäminen arjessa. Kauppa-, työ-, harjoitus– ja päiväkotimatkat olen tehnyt pyörällä tai jalan. Punttisalilla olen käynyt ennen töitä samalla matkalla tai sitten suoraan töistä. Tämä siksi ettei sitten tule illalla hyppyjä jonnekin. Jää sitten pidempi pätkä olla vaikka kotona. Lisäksi olen hyödyntänyt töissä paikan omaa salia paljon.  Nyt yritän saada salia osaksi jopa kotiin kahvakuulan muodossa ja sitten punttista mahdollisimman lähelle kotia. Lisään paljon työmatkapyöräilyä, koska ajallisesti se ei vie paljoa enempää kuin autoilu, mutta on hyvää harjoittelua.

Vaikka ensimmäinen kuukausi  töissäoloani on ollut raskasta koko perheelle, niin silti jaksan vielä olla innostunut kaikesta elämänmuutoksesta. Iloa antavat aamun rauhassa tehdyt ruoat ja kivat pyörämatkat töihin. Lauantaina juoksin koko 5km lenkin ekaa kertaa uusilla kengillä. Kokemus oli että  wau!