Rohkeasti verenmakua suuhun!

24.8.2012 9.41 | Timo Haikarainen

”Aloita ihan rauhallisesti. Kävely pari kertaa viikossa riittää. Muista, että käytät pieniä painoja ja varo nyt ihmeessä sitä verenmakua suussa.” Tällaista lässyttelyä liikunnanohjeistus aloitteleville SuomiMiehille usein on. Innostaako se uroot parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle? Tai pysymään liikkeessä? Minä väitän, että ei.


 

Ihminen on luonnostaan otus, joka ei viitsi tuloksia ja tyydytystä turhan kauan odotella. Siksi nämä maltti-paapojat vetävät useimmiten väärästä narusta tarjoillessaan patenttiratkaisuna pitkää listaa kaikesta siitä, mitä ehdottomasti ei saa tehdä, kun liikuntaa starttaillaan. Kävelyä ja kevyttä hissuttelua tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen, ilman minkäänlaista kritiikkiä.

Rauhalliset kävelylenkit ja kevyet käsipainotreenit ovat parempi kuin ei mitään. Mutta useimmilla  ne eivät saa aikaan riemukaita huutoja: ”Minä tein sen, ylitin itseni!” Tehotreenit, joissa sydän pamppailee ja lihakset huutavat maitohappoa, tuovat treenin jälkeen tuon tunteen itsensä ylittämisestä. Ne myös kohottavat kuntoa todella nopeasti. Kovatehoiset treenit eivät lopeta treeni-intoa lyhyeen, vaikka niin väitetään. Eivätkä ne ole  perusterveelle SuomiMiehelle vaarallisia, vaikka kunto olisi rempallaan.

Kovat tehot eivät tapa!

Ihminen ei mene rikki tiukastakaan kuormituksesta.  Kehossa on suuri joukko suojamekanismeja, jotka estävät revittelemästä niin kovaa, että kroppa menee rikki tai sydän poksahtaa päreiksi. Elimistö lyö hyvissä ajoin jarrut päälle, jopa huippuunsa asti trimmatuilla ja äärirajojen puskemiseen erikoistuneilla huippu-urheilijoilla. Terveysriskit pitää toki kartoittaa. Jos olet yli 45-vuotias mies, tupakki ja alkomahooli maistuvat, painoa on kertynyt reippaammin, tai kroppaa vaivaa jokin diabetes tai sydän- ja verisuonitauti, kannattaa lääkärintarkastusta harkita joka tapauksessa, jos liikunta on jäänyt väliin pitkäksi aikaa.

Kova teho ei ole lopettamisen syy 

Pehmoliikuntaa suositellaan usein, koska se muka saa ihmiset jatkamaan liikuntaharrastusta pidempään. ”SuomiMies se aina riuhtoo verenmaku suussa pari viikkoa ja siksi se innostus aina lopahtaa!” Kuulostaa tutulta? No, johtaako teholiikunta sitten homman hylkäämiseen heti alkuunsa? Ei. Treeniteho ei heikennä liikunnan jatkuvuutta, päinvastoin. Eräässä tutkimuksessa 6*3 minuuttia kovalla teholla kirmanneet miehet pitivät treeniään miellyttävämpänä kuin 50 minuutin jolkottelua matalalla teholla. Jopa yli 65-vuotiaat mummot jatkavat helpommin tehokasta ja napakkaa treeniä kuin pitää-pystyä-puhumaan-lässyttelyä. Mietitäänpä tarkemmin: tekisitkö sinä vaikkapa kiireisenä perheenisänä mieluummin 30 min napakan tehotreenin vai 1,5 leppoisan kävelyn, jos saisit näillä harjoituksilla samat treenivaikutukset? Pitkä treeni, ei tehokas treeni, saa SuomiMiehen useammin valitsemaan sohvan lenkkipolun sijaan.

Juttusilleni tulevat asiakkaat kaipaavat käytännössä aina lyhyttä, selkeää ja tehokasta harjoittelua. Eivät 1,5 tunnin sauvakävelylenkkejä, joita heille on usein suositeltu. Haloo, nämä ihmiset haluavat kohottaa hieman kuntoaan ja tiputtaa jokusen kilon – he eivät ole mitään kilpatason kestävyysurheilijoita, joilla kyseiset treenit ovat ehdottoman välttämättömiä. Siirryttäisiinkö jo pikku hiljaa urheiluvalmennusopista kuntoiluvalmennusoppiin?

Nopeat tulokset motivoivat

”Tällä kuntoiluohjelmalla saat tuloksia nopeammin ja tehokkaammin kuin ikinä uskoit sen olevan mahdollista!” Suoraan TV-shopista, vai? No, hyvä puoli on, tehokkaan kestävyystreenin kohdalla se lause pitää paikkansa. Tehokkaalla treenillä tuloksia tulee nopeammin. Reippaat lenkit ja tiukat intervallitreenit vaikuttavat kestävyyskuntoon todella nopeasti. Maksimaalinen hapenottokyky, kestävyyskunnon tärkein mittari, kehittyy tehokkailla vartin intervallitreeneillä jopa 17 prosenttia parissa viikossa. Nopea kehittyminen tuntuu kunnossa ja jaksaminen on hetkessä paremmalla tasolla. Kun kunto kohoaa kohisten, tulee lyhyille, lenkeille lähdettyä helpommin. Ihminen motivoituu, kun hän näkee ja kokee työnsä tulokset nopeasti – ei puolen vuoden päästä.

Raskasta rautaa tankoon!

Lihaskuntopuolella vastaan tulee usein tuttu mantra ”alussa pitkiä sarjoja ja pieniä painoja!”. Jos nämä pitkät sarjat tarkoittavat 20–30 toiston vemputusta, karistee siinä karpaasin treeni-into kummasti. Tällainen treeni myös kehittää huomattavasti heikommin maksimivoimaa ja lihasmassa, joiden perässä moni SuomiMies salilla on. Itse olen sitä mieltä, että tuiki tyypillinen 3*15 on sekin turhan pitkää pumppailua useimmille SuomiMiehille.

Ei muuta kuin rohkeasti tekemään 8–10 toiston sarjoja. Silloin lihasvoima ja lihasmassa kehittyvät jo tehokkaasti, eikä kropalle aiheudun mitään ylimääräistä riskiä. Tiukan 8 toiston ja tiukan 15 toiston välillä on vissi ero. 15 toiston sarja ei tunnu sarjan alussa miltään, kestää kauan ja vie SuomiMiehen energiantuoton sellaiselle alueelle, joka laittaa lihakseen kunnon maitohapot jylläämään. Tällaiseen sarjaan ei tule sen alussa keskityttyä kunnolla ja se tulee usein lopetettua, ennen kuin se on ehtinyt kunnolla puraista. Siksi reippaat ja haastavalla painolla tehdyt alle kympin sarjat ovat salitreenissä useimmiten paras tapa aloittaa. Samalla seurataan itse asiassa terveysliikuntasuosituksia. Ne kehottavat treenaamaan 8–12 toiston sarjoilla – eivät iänikuisilla 15 toiston hinkkauksilla.

Pikaruokayhteiskuntaan sopii hyvin pikaruokatreenit. Ei muuta kuin rohkeasti verenmakua suuhun, jos siltä tuntuu!

 

Käytännön vinkit

  • Kestävyystreeneissä voit aivan hyvin tehdä intervalleja verenmaku suussa! Tee ensin 10 minuutin verryttely, sitten 6 kappaletta 30 sekunnin todella tiukkoja spurtteja ylämäkeen kävelysauvoilla, juosten tai fillarilla. Huilaa vetojen välissä 1,5 minuuttia. Tee päälle 5 minuutin loppuverryttely ja treeni on pulkassa alla puolessa tunnissa. Kestävyyskuntosi paranee yhtä hyvin kuin 90 minuutin sauvakävelylenkillä. 
  • Kuntosalilla voi unohtaa 15–20 toiston vemputussarjat ja tehdä 8-10 toistoa reippailla painoilla. Liikkeitä et välttämättä tarvitse kuin 5–6. Tee jokaista liikettä 2 sarjaa ja huilaa sarjojen välissä puolitoista minuuttia. Verryttelyineen treeni on pulkassa 35–40 minuutissa. Käy treenaamassa kaksi kertaa viikossa ja voima sekä lihasmassa kasvavat kohisten.
  • Jos rankka treeni ei ole sinun juttusi, toki matalatehoinen harjoittelukin toimii ja on hyvästä. Ihminen näyttää nauttivan liikunnasta eniten silloin, kun treeniteho valittu oman maun mukaan.

 

Lähteet

Berlett, JD ym. 2011. High-intensity interval running is perceived to be more enjoyable than moderate-intensity continuous exercise: implications for exercise adherence. Journal of Sports Sciences. Mar; 29(6):547-53.

Campos et al. 2002. Muscular adaptations in response to three different resistance-training regimens: Specificity of repetition maximum training zones. Eur J Appl Physiol. 88: 50-60.

Parfitt, G. ym. 2006. The psychological and physiological responses of sedentary individuals to prescribed and preferred intensity exercise. British Journal of Healt Psychology. Feb(11). 39-53.

4 kommenttia “Rohkeasti verenmakua suuhun!”

Hannu Saarinen 3.9.2012 11.04

Mietitäänpä tarkemmin: tekisitkö sinä vaikkapa kiireisenä perheenisänä mieluummin 30 min napakan tehotreenin vai 1,5 leppoisan kävelyn, jos saisit näillä harjoituksilla samat treenivaikutukset?

NIINPÄ NIIN. TEHOA, TÄHÄN TEHOYHTEISKUNTAAN!
EIKÖ OLE NIIN, ETTÄ JOKAISELLA HARJOITUKSELLA JA LIIKUNNALLA TULLEE OLLA TAVOITE. KYSYMYS KUULUKIN: MITÄ KUNNON (ELIMISTÖN) OSA-ALUETTA HALUAMME KULLOINKIN HARJOITTAA. HARJOITTELUN (LIIKUNNAN) LÄHTÖKOHTANA TULEE OLLA IHMISEN SEN HETKEN KUINTO. YMMÄRTÄÄKSENI ENSIN LUODAAN POHJAKUNTO, JONKA PÄÄLLE VOIDAAN RAKENTAA SITTEN KOVEMMAT HARJOITUKSET. KEVYELLÄ LIIKUNNALLA ON OMAT KUNTOA NOSTAVAT VAIKUTUKSENSA (TOSIN HIUKAN PIDEMMÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ) MUTTA TULOKSETKIN OVAT PYSYVÄMPIÄ.
OMAKOHTAISENA (LIKI 50 VUOTTA LIIKUNTAA HARRASTANEENA) REPIMÄLLÄ JA KOVAA TEKEMÄLLÄ OLEN RIKKONUT PAIKKOJANI, MUTTA PITKÄT HITAAT LENKIT OVAT PITÄNET JA JOPA KEHITTÄNEET KUNTOANI.
LUULISI ASIANTUNTIJANA ITSEÄÄNPITÄVÄN TIETÄVÄN, MILLÄ PROSENTILLA ESIMERKIKSI MAKSIMAALISESTA HAPENOTTOKYVYSTÄ TEHDYLLÄ HARJOITUKSELLA ON VAIKUTUSTA IHMISEN KUNTOON.
AIKANAAN JO TAHKO PIHKALA SANOI: "EI MATKA TAPA VAAN VAUHTI".
SIIS KUNTOILUN ALOITTAMISESSA LÄHTÖKOHTA ON AINA IHISEN SEN HETKEN KUNTOTASO, JOKA TULEE TIEDOSTAA.

Timo Haikarainen 13.9.2012 9.11

Heippa Hannu!

Kiitos kommentistasi. Tuot siinä hyvin esiin monipuolisen liikunnan ja eri tehoalueiden huomioinnin tärkeyttä. Pelkkä kovatehoinen harjoittelu ei ole ratkaisu kunnon kohottamiseen. Artikkelini tarkoituksena on herättää myös poikkeavaa näkökulmaa asiaan -sekä tutkimustietoon että satojen kuntoilija-asiakkaiden valmentamisesta kertyneeseen kokemukseeni perustuen.

Kovatehoisen intervalliharjoittelun vaikutuksista ja jopa tietyllä tavalla suunnitellun voimaharjoittelun vaikutuksista hapenottokykyyn sekä aerobisen kunnon muuttujiin on tullut runsaasti mielenkiintoista tutkimustietoa viime aikoina. Jos kyse ei ole järjestelmällisestä kestävyysharjoittelusta, voi ihminen ylläpitää ja kehittää ja ylläpitää aerobisia ominaisuuksia vallan hyvin myös lyhyillä ja tehokkailla harjoitteilla. Jos taas tavoitteena on maraton, ei sitä tietenkään pelkillä intervallitreeneillä juosta. Mutta sauvakävelyä tai pitkiä pyörälenkkejä vihaavaa ei ole mitään tarvetta pakottaa niitä tekemään.
Mielestäni kuntoilijoilla annetuissa kestävyysharjoitteluvinkeissä silti paistavat usein liikaa läpi tavoitteellisen kestävyysvalmennuksen harjoitussuositukset.

Täysin rapakuntoisen on toki hyödyllistä aloittaa hyvin matalatehoisesta liikunnasta. Ja terveysriskit tulee kartoittaa. Itsekin aloitan heikkokuntoisen treenaajan kanssa niin, että pitää-pystyä-puhumaan-puuskuttamatta –harjoitukset ovat ”määrä-enemmistönä”, mutta mukana on alusta pitäen myös jotain kovatehoisempaa –ja juuri nämä harjoitukset tuppaavat olemaan niitä, jotka kirvoittavat ihmisistä ”jee, minä tein sen!” –huudahduksia.

Kun harjoittelumäärä lisääntyy, pelkän tehoharjoittelun tekeminen on varma tie pysähtyneeseen kehittymiseen ja yliharjoittelutilaan. Matalatehoisella treenillä on siis aina paikkansa. Joskus sitä painotetaan enemmän, joskus vähemmän. Fyysisen valmennuksen perusasioita.

Erittäin tärkeä näkökulma on myös omat, henkilökohtaiset mieltymykset.
Toisille matalatehoinen liikunta sopii hyvin, toiset tykkäävät kovatehoisesta rääkistä. Kuntoilussa on tärkeää, että liikkumaan on aina mukava lähteä. Sitten vaan välillä kriittinen katsaus omaan tekemiseen –pitäisikö joskus nostaa tehoja, että kunto kohoaisi paremmin? Tai tarvitsisinko välillä myös sitä matalatehoista treeniä, jotta tehotreenikin purisi paremmin ja liian kovat tehot eivät uuvuttaisi kroppaa ja mieltä.

Hyviä harjoituksia Sinulle, Hannu!

hoitopoika 5.3.2013 9.07

"Toisille matalatehoinen liikunta sopii hyvin, toiset tykkäävät kovatehoisesta rääkistä. Kuntoilussa on tärkeää, että liikkumaan on aina mukava lähteä. "

Tämä oli hyvä lisäys ja tarkennus kuntoiluohjeisiin.

Omakohtainen kokemus tuosta intervalliharjoittelusta oli hieman nurja. Viime syksynä päätin karistaa läskit intervallityyppisellä liikunnalla. (absurdi ajatus, totta..) Vedin joka aamu vartin sessiot crosstrainerilla ja soutulaitteella, sykkeet tappiin saakka just puoleks minuutiks ja muutama minuutti sitten 130 sykkeillä. Lopputulos oli se että kolmen viikon jälkeen kunto oli kyllä selkeästi parantunut ja varmaan kilo läskiäkin palanut, mutta kroppa kävi tosi kovalla ylikierroksella. Leposyke nukutun yön jälkeen 110, unet hukassa ja kammioperäisiä lisälyöntejä niin että propraalia tarvittiin..

No, mies tutkittiin ja mitään elimellistä ei löydetty. Kuukauden huilin jälkeen olo tasoittui ja nyt sitten on aivan uudet opit käytössä. Eli läskit vähenee Patrkin opeilla ja urheilusuoritukset ovat pääasiassa siirtyneet uimahallin puolelle jossa uimalla ja vesijumpalla lisään kestävyyttä pikku hiljaa matalilla alle 135 sykkeillä. Tällä hetkellä mitään intervalliharjoituksia tai hampaat irvessä punttijumppailua minulla ei ole mitenkään ikävä, tämä neiteily toimii minun kohdalla tällä hetkellä oikein hyvin.

Eli mun viesti on että jokainen äijä tehkööt oman tyylin ja maun mukaan eikä lähdetä hurjastelemaan mitään ultimaattisia urheilusuorituksia surkealla kunnolla jos vähänkin tökkii. Muuten saattaa pian pumppu tökkiä sen verran että ei tarvitse enää intervalliharjoituksia suunnitella..

Timo Haikarainen 6.3.2013 9.10

Kiitos kommentistasi, tämä on totta. Harjoittelussa myös maltti on valttia ja PELKKÄ todella kovatehoinen harjoittelu johtaa helposti ylilyönteihin. Kunto kehittyy lopulta levossa.

Intervalliharjoittelu on saanut tietyistä hyvistä käyttäsovellutuksistaan huolimatta tietyissä piireissä liian korostuneen aseman ja sitä esimerkiksi joskus kehoitetaan tekemään ainoana aerobisen treenin muotona pitempikestoisen ja rauhallisen treenin sijasta. Se ei toimi pitkällä aikavälillä hyvin ja lyhyelläkin aikavälilla pitää tietää, mitä tekee.

Silti kovat treenit sopivat ohjelmaan sopivasti annosteltuna yllättävän pian. Osa ihmisistä saa niistä hyviä onnistumisen elämyksiä.

Kovempitehoinen treeni harjoitusohjelman osana on myös välttämätöntä, jos kuntoa haluaa tavoitteellisesti kehittää. Työkalut tilanteen, tarpeen ja fysiologiset seikat huomioiden myös luonteen mukaan, sillä jotkut meistä kaipaavat haastetta ja motivoituvat juuri siitä. Riskitekijät myös tarpeelista huomioida.

Tsemppiä treeniin!

Kommentoi “Rohkeasti verenmakua suuhun!”

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

Tällä toimenpiteellä pyritään estämään lomakkeen käyttö roskapostitukseen.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.