Juhlahumua ja -tumua

Näin pääsiäisen jälkeen iski pieni morkkis kaikesta syömisestä. Hiljaisen viikon päätyttyä alkoi mämmin, suklaan, pashan ja monen muun herkun sinfonia. Nyt on sellainen olo, että kompensaatioksi pitäisi jatkossa syödä lähinnä rairuohoa (ja sehän ei ainakaan ole terveellistä). Hyviä elämäntapoja tarkastellaan useimmiten arjen näkökulmasta, mutta ajattelin hiukan pohdiskella juhlan merkitystä.

Tietenkin on selvää, että normaalielämään pitää mahtua sopivissa määrin juhlaa. Mutta mikä sitten on sopiva määrä? Itse ainakin huomasin pääsiäisenä, että hyvin tsempatun alkuvuoden kunniaksi mässäilin enemmän kuin mitä oikeastaan olisin halunnutkaan. Helposti tulee ajateltua, että tämäkin juhla on vain kerran vuodessa. Ja sitten on vielä harvinaisemmat tapahtumat kuten pyöreät syntymäpäivät, häät ja miksei polttaritkin. Ja kun vielä ottaa huomioon kaikki keikat, lätkäpelit, pienemmät juhlat, mökkireissut ja muun ”virkistystoiminnan”, löytyy joka viikolle juhlittavaa. Ehkä jostain pitäisi karsia…

Epäterveelliseksi kokemani juhlinnat voi nähdäkseni jakaa kahteen varsin erilaiseen päätyyppiin. On perinteiset sukujuhlat, kuten joulu ja pääsiäinen, joissa pöydät notkuvat raskasta ruokaa. Sitten on kavereiden kanssa vietetyt juhlat, jotka juhlaruokien sijaan sisältävät kenties enemmän juhlajuomia. Ja näitä saattaa olla joskus useinkin. Bändikaverien kanssa ollaan vitsailtu, että ”ollaan varmaan tulossa vanhaksi, kun perjantain treeneihin ei suhtauduta enää kuin pikkujouluihin”. Mutta pienen vauvan isänä huomaa ajattelevansa helposti, että aina kun pääsen ulos kotiovesta vapaalle, on melkein kuin pikkujoulut. Tämän suhteen jonkinlainen muutos on siis tarpeen. Kohtuus on kaiketi se sana, mitä tässä haen – muutenhan koko projektilta häviää pohja pois.

SuomiMiehen ruokakoutsi Patrik Borg on Pöperöproffa-blogissaan käsitellyt lähiaikoina alkoholin suhdetta syömiseen. Kyseessähän saattaa olla jossain määrin samanlainen mieliteko kuin herkkuruuat. Tämän lisäksi alkoholi mielletään usein lääkkeeksi stressiin. Koin kirjoitukset mielenkiintoisiksi, sillä itse huomaan nauttivani silloin tällöin alkoholia ilman varsinaista syytä tai edes nautintoa tavoitellen – ikään kuin pahana tapana tai selittämättömänä mielitekona. Ja juhlissa varsinkin ruokia ja juomia tulee nautittua enemmän, kuin mitä oikeastaan tekisi mieli.

Monen ystäväni elämäntapoihin kuuluu aivan luonnostaan terveellinen ruoka ja runsas liikunta. He ovat suorastaan ärsyttävän “vaivatta” hyvässä kunnossa. Totean usein kateellisena, että helppoahan se heille on, kun ovat koko elämänsä siihen tottuneet. Samat tyypit myös juhlivat vähintään yhtä paljon ja rennosti kuin minä, mutta samalla tavoin aivan luonnostaa järjevästi ja (useimmiten) kohtuudella liikenteessä.

Tarinan opetus siis? Edellä mainituista hyväkuntoisista ja aktiivisista tyypeistä pitänee ottaa mallia. Mitään juhlia, harrastuksia tai intohimoja, siis juuri niitä asioita, jotka tekevät elämästä huikean siistiä, ei pidä jättää väliin. Mutta järki käteen ja elämä tasapainoon, niin arjessa kuin juhlassakin!