Mikä motivoi liikkumaan?
26.2.2013 21.44 | Saska LintunenMikä motivoi liikkumaan?
Monille motivaatio liikuntaan on simppeli, he vain yksinkertaisesti pitävät siitä. Minulle suurin haaste on siirtää urheilun ja joukkuepelien riemu arkiliikuntaan. Helppoa ja kivaa, kun raahautuu vesisateessa loskaan konttaamaan. Täytyy löytää siis jokin toinen motivaatio.
Oikeastaan tämä on minulle helppo aihe, koska olen hankkinut itselleni motivaation. Se on tämä blogihaaste, jossa olen luvannut liikkua ja syödä terveellisesti vuoden ajan. Tätä kautta saan elämänmuutoksen alkuun ja tämä on minulle suuri motivaatio. Olen vastuussa itselleni tietenkin kaikesta tekemisestä ja lopputuloksesta. Silti jotenkin tuntuu, että tällä kertaa olen myös vastuussa lukijoille ja minuun luottaville ihmisille. Olen saamassa ammattilaisten apua tässä projektissa ja saan paljon muutakin motivoivaa asiaa esim. urheiluvaatteita. Minulla on sellainen ” nyt tai ei koskaan” -olo johtuen saamastani tuesta ja mahdollisuudesta.
Mikä on sinun motivaatiosi liikkumiseen? Todellinen motivaatio muutokseen minulla on kuitenkin terveys. Minua motivoi parempi kunto ja terveys tulevaisuudessa. Tämä on varmasti monen SuomiMiehen suurin motivaatio elämänmuutokseen. Miksi ottaa riskiä huonoon keski-ikään, kun nyt voi ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa elämäntapoja hiukan. Muutos voisi tulevaisuudessa olla isompi kuin nyt.
Minusta motivaatio liikkumiselle tai elämänmuutokselle saa olla mikä tahansa. Naisia motivoivat monesti ulkonäköön liittyvät seikat ja he ovat ilahtuneita, kun vanhat teini-iän housut mahtuvat jälleen jalkaan. Toki minuakin hoikka vartalo kiinnostaa. Miehillä myös jokin veto tai lupaus saattaa olla motivaationa muutokseen. Tuntuu vain, että usein kun tavoitteena olleet 10kg on tiputettu, niin elämänmuutos loppuu siihen ja 15kg tulee takaisin. Monella motivaatio on niin yksinkertainen, että innostuu jostain uudesta lajista todella paljon ja alkaa sitten liikkua oikein kunnolla. Muu muutos tulee yleensä perässä, jos on tullakseen. Joskus kun innostus lopahtaa, lopahtaa myös sitten kaikki muukin elämänmuutos.
Monesta edellä mainitusta syystä johtuen elämänmuutos ja liikkuminen vaativat aika paljon. Aikaa menee enemmän suunnitteluun, liikkumiseen, syömiseen ja minulla myös muihin projektiin liittyviin juttuihin. Tässä on pakko siis tehdä uhrauksia tulevaisuuden puolesta. Hyötyjä on kuitenkin niin paljon, että jään plussan puolelle reippaasti. Ainoa asia, joka harmittaa on liikuntahetkieni perheeltä viemä aika. Tarkoitus olisikin, että liikkuisin niin, ettei perheen yhteistä aikaa mene itsekkäästi minun projektiini. Heidän hyvä kannustuksensa saa kuitenkin minut liikkumaan ja syömään hyvin.
Kommentoi “Mikä motivoi liikkumaan?”
Kirjoittajat
Uusimmat kirjoitukset
- 9.4.2013 Kausi pulkassa!
- 4.4.2013 Lajikokeiluja
- 3.4.2013 Juhlahumua ja -tumua
- 2.4.2013 Väliraportin paikka
- 26.3.2013 SuomiMies Seikkaili Raumalla
Uusimmat kommentit
- 9.4.2013 22.23 Kausi pulkassa! :
- 27.3.2013 13.02 SuomiMies Seikkaili Raumalla :
- 26.3.2013 22.22 SuomiMies Seikkaili Raumalla :
- 25.3.2013 9.57 Alku aina hankala? :
- 22.3.2013 13.52 Alku aina hankala? :
3 kommenttia “Mikä motivoi liikkumaan?”
Moi Saska. Kliffa, että olet tervehtynyt. Kysyit mikä motivoi liikkumaan ? Olen kanssasi samoilla linjoilla, että terveys. Nyt, jos koskaan on on hetki ja tilaisuus tehdä itselleen, jotain ajatellen omaa hyvinvointia ja miksiei muidenkin. Omalla kohdallani on vielä sellainen luonnon oma " motivaattori " eli kevät ja auringonpaiste. Odotan sitä hetkeä, kun pääsen vetämään fillarilla pitkiä lenkkejä varsinkin, kun pyörätie verkosto pk seudulla on aivan loistava niin miksi en hyödyntäisi sitä ja toinen motivaattori on, että kohta 12 v tyttäreni lähtee mielellään mukaan, siltikin vaikka hänen futis vie 4 pv viikossa. Pieni miinus omalla kohdalla on ollut se, että selkäni alkoi temppuilemaan viikko sitten, joka pikkasen rajoittaa tämän hetken tekemistä mutta en anna sen silti estää sitä, etten joka pv tekisi jotain. Tsemppiä jatkoon Saska ja tietysti kaikille muillekkin.
Minun motivaationi on juurikin tuo ensin mainitsemasi, eli se, että on kivaa. En jaksa harrastaa väkisin, vaan valitsen vain ne liikuntamuodot, joista ihan oikeasti nautin. Haran mainitsemat pyörälenkit tyttären kanssa kuulostavat juuri tällaiselta kivalta liikunnalta 🙂 Minä tykkään kävellä ja retkeillä.
Minulle sattui se klassinen: uudenvuoden juhlissa tuli luvattua.
Olin tuttavaperheiden kanssa viettämässä raketti-iltaa ja puhe tietysti kääntyi uuden vuoden haasteisiin ja lupauksiin. Suostuin lähtemään mukaan Norjaan. Vaellukselle syyskesällä.
Tuttavani ovat jo käyneet lähivuosina monet kerrat ja nyt innostuin kaveriksi. He ovat kohtalaisen hyväkuntoisia, joten muutaman päivän kauhistelun jälkeen vahvistin osallistumiseni ja olin siinä sitten rivien välistä aistivinani, etteivät usko selviämiseeni niinkin rankasta reissusta. Eli asiallehan täytyy sitten tehdä jotakin. Se taas tarkoittaa, että salille. Jalkoja, selkää ja vatsalihastreeniä sekä yleisjumppaa.
Nyt on jo pari kuukautta mennyt asiaa harrastaessa. Ja edelleen on vankka aikomus olla se ei-huonokuntoisin tunturissa. Oamn vuosien takaisen retkeilykokemukseni mukaan maastossa pärjää, kun jalat ovat kunnossa eikä muuten sitten kohella. Tarkoittaa, että pää on myös kunnossa eikä lähdetä repimään älyttömiä suorituksia.
Oman tuntemuksen mukaan tuloksia on jo aistittavissa. Selkä taipuu kengännauhoja solmiessa helpommin, vöyhön pitää tehdä pari reikää lisää ja salillakin jo muutama tunnistaa morjestettessa.
Motivaatio kait alkoi tai ainakin kovasti vahvistui kaverieni arvelusta etten jaksaisi reissussa, koska peruskuntoni on vuosien varrella päässyt repsahtamaan. Se kait laukaisi minut ajattelemaan asiaa. Jos kerran se huonokuntoisuus näkyy päällepäin, niin sinä on jo jotakin tehtävä. Ja kait niistä vuoristomaisemistakin nauttii paremmin, kun ei tarvitse repiä itseensä ihan sippiin siellä nousuissa.
Semmosta.
Tsemppiä Saska. Perheellisellä ajankäyttö on varmaan suuri valintojen ja sovittelujen seikkailu sekin.