Mies "pärjää" ilman aamiaistakin!

Niin ja lisätään vielä, että hyvän aamiaisen kombona pidän tälllaista sääntöä:
Jotain jykevää+jotain proteiinia+jotain marjaa/hedelmää

Jykevä siinä nyt tarkoittamassa mitä tahansa tuhdimpaa osasta aamiaisessa, ettei joku ajattele että puoli purkkia raejuustoa ja omena kovin pitkälle kantaisi.

Mutta voihan siinä syödä jauheliha-pasta-salaattiakin kuten eräs tykkäsi tehdä…

Niin totta, hyvä kirjoitus taas! Myös monelta perheriidalta vältyttäisiin, kun jo alakoulussa opetettaisiin, että miesten ja naisten nälkäkokemukset ovat erilaisia, ja nälän yllättäessä ( jotkut) naiset romahtavat totaalisesti;)

Minun mielestäni turhan yksioikoinen ja jyrkkä kirjoitus. Joten kirjoitan nyt itse samaan tyyliin täysin toisesta suunnasta.

Ilman aamiaista voi kyllä pärjätä – ja itseasiassa ihmisen kuuluisikin pärjätä – vallan mainiosti. Tietysti tässä "pullamössö" -kulttuurissa (jolla nyt tarkoitan oikeastaan kaikkea hiilaripainotteista energiansaantia; samaksi sokeriksi ne kaikki muuttuvat) voi se aamiaisen poisjättäminen joillekin tuottaa ongelmia, kun on riippuvuus hiilihydraatteihin kehittynyt lapsesta asti ja rasvan/oman rasvan energiaksi hyödyntäminen heikkoa.

Asiaa ei mielestäni tarvitse edes kovin paljon perustella, jos vähääkään on perillä ihmisen kehityshistoriasta. Sanon kuitenkin sen verran, että aikoinaan metsästyskulttuureissa (ja vielä nykyäänkin…) oli ilmeisesti yleistä se, että paastottiin pitkiäkin aikoja ja syötiin usein pääateria vasta illalla – jolloin se saaliskin on todennäköisemmin jo saatu kiinni. Ihminen on siis TÄYSIN sopeutunut (etenkin juuri miehet, metsästäjät) pitkiin paastoaikoihin ja harvoihin ateriarytmeihin. Syitä miksi illalla napostelijat ovat _mahdollisesti_ (mihin tutkimukseen vetoat?) lihavia, ei tarvitse hakea monesti kauempaa, kuin muutaman metrin päästä sohvasta: TV:stä. Se tutkimusten mukaan houkuttaa ihmiset juuri napostelemaan – ja lihomaan. Sen sijaan tutkimuksissa on todettu, että illalla syöty hiilihydraatti laihduttaa itseasiassa tehokkaammin, kuin tasaisemmin päivän mittaan sama määrä jaotellusti. Tähän on useitakin syitä, mutta esim. isolla HH annoksella korkealle kohoavalla leptiinillä on osuutensa asiaan (pitää nälkää poissa pitkään ja kiihdyttää rasvanpolttoa) isot kerta-ateriat nostavat enemmän anabolisia hormoneja (mm. IGF-1 ja insuliini), mikä osaltaan edistää LBM:n säilymistä/kasvua ja rasvanpolttoa, illalla syöty HH lisää syvää unta ja sitä kautta enemmän kasvuhormonia (SWS:n aikana erittyy suurin GH pulssi; n. 70% miehen koko vrk:n erityksestä -> isompi SWS enemmän gh:ta, enemmän palautumista – HH ja insuliinin aiheuttama inhibitio somatostatinin kautta on käytännössä merkityksetön, isolla rasvamäärällä on jotain neg. vaikutusta), lisäksi unen aikana keho tarvitsee oikeasti eniten ravinteita, koska juuri SWS:n aikana korjausprosessit tapahtuvat, eivät niinkään päivällä. Yön aikana alkavalla ja siitä aamulla jatketulla paastolla saadaan taas pidettyä insuliinitasot mahd. alhaalla ja neuro-, kardio-, protektiivisen ghrelinin ansiosta kasvuhormonitasot korkealla, joilla on iso merkitys rasvanpolton kannalta. Lisäksi paaston aikana katekolamiinien (dopamiini, noradre- ja adrenaliini) eritys lisääntyy, jotka piristävät mielialaa ja polttavat rasvaa, aivoissa glutamaatin sijasta aletaan suosia GABA:aa, jolla on rauhoittava ja mm. neuroprotektiivinen sekä kouristuksilta/stressiltä suojaava vaikutus sekä lisäksi jotkut tutkimukset antavat vihiä, että osa ketoaineista saattaisi vaikuttaa GHB reseptoriin (lähinnä beta-hydroksybutyraatti) ja luoda tätä kautta myös hyvää ja energistä fiilistä. Lisäksi lyhyen päiväpaaston aikana insuliiniherkkyys nousee huippuunsa, jolloin illalla syöty isokin kerta-annos HH:ja imeytyy lihaksiin ja maksaan rasvakudoksen sijasta (toisin kuin jos insuliini reseptoreja pommitetaan jatkuvasti usean tunnin välein päivällä -> tämä on lähinnä hyvä kaava ajan kanssa kehittää metabolinen oireyhtymä ja siitä edelleen diabetes). Etenkin iän karttuessa, kun mekanismit alkavat heikentyä. Lisäksi kilpirauhasen toiminta pysyy hyvänä, kun illalla syö ison annoksen HH:ja, joten ei ole pelkoa mistään "säästöliekistä", joka muutenkin on liioiteltua.

Siinä nyt joitakin pointteja, miksi itse en ole aamupalaa, lounasta, enkä päivällistä syönyt yli kahteen vuoteen. Kroppani ja aivoni toimivat paremmin kuin KOSKAAN aamupalaa syödessäni. Lisäksi rasva% on jatkuvasti alhainen vaikka söisin sipsejä illalla (toki huolehdin ensin proteiinista) ja lihasmassa ja voimataso kehittynyt.

Tietenkään ihminen ei ole luontaisesti kehittynyt 3-6 tasaisen aterian rytmiin ja on ihan selvää ettei niin ole historiallisesti paljoakaan tehty. Kun asiat ovat monella tapaa kunnossa, niin ei ole monille mikään ongelma pätkäpaastota tai syödä harvemmin. Mutta yhtä lailla tämän päivän normi Suomimies on hemmetin kaukana luolamiehestä kun katsotaan mm. painoa, kuntoa, liikunnan määrää, syömistä, unta ja stressiä.

Ja kun nuo kaikki ovat huonommalla tolalla, niin se tarkoittaa nälänsäätelyn kannalta sitä, ettei sitä epätasaisuutta kestetä niin hyvin vaan epätasaisuus kääntyy liikasyömiseksi, naposteluksi ja ahmimiseksi. Ehkei se ihan rautalangasta tuossa jutussa ole väännetty mutta kyllähän juju on nimenomaan katsoa omista tuntemuksista näyttääkö nykyisessä rytmissä olevan ongelmia. Jos ei ole niin ihan sama syökö kerran vai viisi päivässä niin ei sitä tarvitse muuttaa. Eli tarkoitus ei ole pakottaa kaikkia samaan muottiin vaan auttaa tunnistamaan syömisen hallinnan ongelma ja lähteä kokeilemaan millä keinoin se rauhoittuu. Useimmille sopii tasaisempi syöminen, mutta ihan yhtälailla voi kokeilla Luolamiehen mallia. Kyllä sen aika äkkiä näkee millä keinoin syöminen pysyy kohtuullisena.

Mutta useimmille se epätasaisuus ja harvat syömiskerrat ovat ongelma. Kokeiltu on melko paljon Luolamiehen kuvaamaa systeemiä asiakkailla ja juurikin myös laadukkaammalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Joillakin homma pysyy kasassa, valtaosalla ei. Ja tämän päivän realiteetti useimmille on, että Luolamiehen kuvaamaa syömistä kestävät hyvin hyväkuntoiset, liikunnalliset, hyvävireiset ja ei-kovin-ylipainoiset miehet – huonommin sitten muut henkilöt.

Lisätään myös se, että Luolamieheltä ehkä välittyi vaikutelma että blogautuksessa iltasyömistä pidettäisiin huonona. Tästä ei ole kyse kun puhutaan tasaisemmasta syömisestä – illalla ilman muuta saa ja kannattaa syödä. Ihan hyvin illallinen voi olla iltaysin aikaan jos se omaan rytmiin sopii. Tarkoitus on oppia syömään päivän aikana sen verran tasaisesti, että se illankin reilu syöminen pysyy silti hanskassa eikä käänny ahmisiseksi tai koko illan naposteluksi.

Itsellenikin luontaisin syömisrytmi on kaksi reilua ateriaa päivässä ehkä yhdellä pikkuvälipalalla, mutta minulla taustatekijät on kallellaan siihen että se sopii. Se vaan toimii aika harvalla siinä kohderyhmässä mitä täällä on. Jokaisen on itse opeteltava miten nälkä pysyy kasassa ja aika monella tässä kohderyhmässä aamiainen on osa sitä.

Periaatteessahan homma on sanottu blogautuksen vikassa kappaleessa, mutta varmaan hyvä että hommaa avattiin lisää täällä.