Mies "pärjää" ilman aamiaistakin!
8.10.2012 10.47 | Patrik BorgPärjää, pärjää… mutta usein aika hemmetin huonosti. Yksi tyypillisimpiä asiakastyön tilanteita on aamiaisen kahvilla kuittaava mies, jolle minä olen sitten ehdottelemassa aamiaisen syömistä – ja jopa ihan istahtamista paikalleen ja vaikkapa lehden lukua siinä samalla. Ja keskustelu etenee sitten jotenkin tähän tyyliin:
”En mä oikein tiedä. Ei mulla ole aamulla yhtään nälkä ja ihan hyvin mä pärjään ilmankin.”
”Niin no siinähän se on, kun et pärjää. Jos jättäisit aamiaisen syömättä, mutta sulla ei olisi paino-ongelmia ja noita illan naposteluita, niin ihan vapaasti voisit olla syömättä aamiaista. Mutta kun sulla on kaikki signaalit, ettet pärjää kovin hyvin ilman aamiaista – ei nuo iltojen napostelut mitään tapasyömistä ole, vaan ihan nälkää, joka on päässyt kertymään päivän aikana.”
”Vähän nihkeältä kuulostaa kyllä, kun ei aamulla tee mitään mieli.”
”Juu ei varmaan teekään, kun tuo ateriarytmi on sekaisin ja iltaan kasaantuu sen verta paljon napostelua. Mutta sitäpä tässä just on tarkoitus alkaa korjaamaan tuolla aamiaisella ja kun se alkaa toimia, niin kyllä se aamunälkäkin alkaa heräillä.”
”Toivotaan niin, sillä vähän pakkopullalta se kyllä tuntuu, kun ei aamulla tee yhtään mieli syödä”
”Ihan pakkopullaa se aina on ekat pari viikkoa, mutta kyllä se siitä alkaa hiljalleen maistumaan”
”Aha…”
”Ja sitten pitäisi opetella vielä jättämään vähän aikaa sille aamiaiselle. Aika huonosti se nälkä pääsee heräilemään, jos hyppää suoraan sängystä auton rattiin ja ottaa seisovan aamiaisen jääkaapin ovella siinä välissä.”
”Siis pitäisikö herätä aikaisemmin?”
”Ehkä, kunhan nyt jotenkin saisit aamiaisesta sellaisen pienen rauhoittumishetken siihen aamuun. Hetkeksi vähän istahdat alas, luet vaikka lehteä, jos muu perhe ei ole herännyt ja syöt siinä samalla. Jos se vaatii aikaisempaa herätystä, niin sitten niin. Kuulostaahan se paljon vaaditulta, mutta mä vähän pelkään, ettei toi aamiainen ala muuten oikein toimia. Kokonaiskuvassa sä tulet jaksamaan kuitenkin paljon paremmin tuolla uudella aamiaisella kuin sillä, että saisit aamulla 10 min lisää unta.”
”Okei, kokeillaan nyt sitte.”
”Just. Ota sellainen kuukauden kokeilu kun keskityt siihen ja runttaat sen aamiaisen sinne vaikka väkisin. Katsellaan sitten sen jälkeen, mitä jäi käteen ja miten jatkaa.”
Ja yleensä tarina päättyy niin, että mies huomaa aamiaisen rauhoittavan nälkää jo lounaalla ja varsinkin iltaisin. Samoin jaksaminen tuntuu paranevan huomattavasti. Kokemukset ovat usein niin kouriintuntuvia, ettei aikaan ilman aamiaista ole helpolla paluuta.
Erot nälänsäätelyssä
Ongelman tunnistamista vaikeuttaa se, että miesten nälänsäätely on erilaista kuin naisten ja se helposti luo miehelle mielikuvan, että ilman aamiaista pärjäisi hyvin. Miehen nälänsäätely harvemmin ajaa kammottaviin näläntunteisiin tai jaksamisen romahtamiseen ja jos mies haluaa, niin hän voi periaatteessa olla koko päivän syömättä ja voi silti kokea ”pärjäävänsä”. Vähän ehkä haukotuttaa ja nälkä pääsee kovaksi, mutta ”pärjää”. Mutta jos osaa katsoa hieman vaimeampia signaaleja, kuten mielialan vaihtelua päivän aikana, jaksamistasoja tai illan napostelutarvetta, niin sieltä aika usein näkee, että aamiaiselle on kyllä selvä tilaus hyvinvoinnin kannalta.
Syö, vaikka ei olekaan nälkä
Toinen ongelma on, että tasaisempaa ateriarytmiä opetellessa joutuu alussa syömään ajankohtina, jolloin ei ehkä olekaan nälkä. Se ei vaikuta hyvältä kehon kuuntelulta, mutta kehoa ei kannatakaan kuunnella tilanteessa, jossa se on virittynyt pieleen. Kehon nälkäkokemukset pitää ensin virittää kuntoon ja se usein tarvii vähän pakkopullamaistakin syömisen uudelleenopettelua. Onneksi keho tuntuu virittyvän usein varsin nopeasti ja syöminen helpottuu, kun nälkä alkaa heräillä uusissa paikoissa.
Olen ilman muuta yksilöllisten syömistottumusten kannalla ja suomalainen aamiainen-lounas-ehkä välipala -kombinaatio ei todellakaan ole ainoa tapa syödä tasaisesti ja hyvin. Käytännössä kuitenkin harva äijä tuntuu oikeasti pärjäävän ilman jonkinlaista aamiaista.
Kommentoi “Mies “pärjää” ilman aamiaistakin!”
Kirjoittajat
Uusimmat kirjoitukset
- 9.4.2013 Kausi pulkassa!
- 4.4.2013 Lajikokeiluja
- 3.4.2013 Juhlahumua ja -tumua
- 2.4.2013 Väliraportin paikka
- 26.3.2013 SuomiMies Seikkaili Raumalla
Uusimmat kommentit
- 9.4.2013 22.23 Kausi pulkassa! :
- 27.3.2013 13.02 SuomiMies Seikkaili Raumalla :
- 26.3.2013 22.22 SuomiMies Seikkaili Raumalla :
- 25.3.2013 9.57 Alku aina hankala? :
- 22.3.2013 13.52 Alku aina hankala? :
9 kommenttia “Mies “pärjää” ilman aamiaistakin!”
Kiitos! Olipa mahdottoman hyvä kirjoitus! Täyttä asiaa.
Toivottavasti mahdollisimman moni aamiaisen skippaava lukea tämän ja aloittaa päivän tästä lähin aamiaisella.
Kyllähän tämä koskee naisiakin.;)
Niin ja lisätään vielä, että hyvän aamiaisen kombona pidän tälllaista sääntöä:
Jotain jykevää+jotain proteiinia+jotain marjaa/hedelmää
Jykevä siinä nyt tarkoittamassa mitä tahansa tuhdimpaa osasta aamiaisessa, ettei joku ajattele että puoli purkkia raejuustoa ja omena kovin pitkälle kantaisi.
Mutta voihan siinä syödä jauheliha-pasta-salaattiakin kuten eräs tykkäsi tehdä…
Tosi kiinnostavia pointteja Patrik, kiitos tästä!
Olen jutellut tästä aiheesta tosi monen ihmisen kanssa, joka on alkanut syödä aamiaista ja on valintaansa äärimmäisen tyytyväinen – näin jälkeenpäin. Jostain syystä tämä muutos tuntuu usein tosi hankalalta ajatuksen tasolla. Moni tuntuu olleen siinä uskossa, että "mä nyt vaan olen tämmöinen", ikään kuin taipumus olla syömättä aamiaista olisi pysyvä ominaisuus, jota ei voi eikä pidä peukaloida tai tapahtuu kauheita.
Oikeasti aamiaisen voi todella opetella syömään "väkisin", eikä siinä mene välttämättä kuin viikko kun aamu ei enää yksinkertaisesti lähde käyntiin lasillisella vettä tai kahden litran soikollisella kahvia. Ero vireystilassa, näläntunteessa lounaan alla ja illan mieliteoissa on parhaimmillaan aika päräyttävä. Usein käy niinkin, että skenaario kääntyy ylösalaisin, ja yhtäkkiä illalla ei teekään enää mieli iltapalaa. Kun ei vaan jostain syystä maistu…
Niin totta, hyvä kirjoitus taas! Myös monelta perheriidalta vältyttäisiin, kun jo alakoulussa opetettaisiin, että miesten ja naisten nälkäkokemukset ovat erilaisia, ja nälän yllättäessä ( jotkut) naiset romahtavat totaalisesti;)
Mitä vanhemmaksi tulet, huomaat aamiaisen tärkeyden. Ota vinkkejä erilaisista "genreistä" Joskus saattaa olla ihan hyvä munat ja pekoni. Kaurapuuro ja pakastemarjat on erittäin hyvää. Mustikat vähän jäisenä kuumassa kaurapuurossa on tosi maistuvia. Pirtelöä ihan yksinkertaisesti laitettuna maitopohjaan tai mehuun tosi täyttäviä. Banaania kyllä välttelisin enemmän. Hiilihydraatteihin pyrkisin kiinnittämään huomiota kuitenkin. Makaroni, riisi ovat ainakin perusmuodossaan täysin ravinnottomia vatsantäytettä. Eli kivoja reseptejä ja vinkkejä yksinkertaiseen ja maistuvaan ruokaan kaivataan!
Minun mielestäni turhan yksioikoinen ja jyrkkä kirjoitus. Joten kirjoitan nyt itse samaan tyyliin täysin toisesta suunnasta.
Ilman aamiaista voi kyllä pärjätä – ja itseasiassa ihmisen kuuluisikin pärjätä – vallan mainiosti. Tietysti tässä "pullamössö" -kulttuurissa (jolla nyt tarkoitan oikeastaan kaikkea hiilaripainotteista energiansaantia; samaksi sokeriksi ne kaikki muuttuvat) voi se aamiaisen poisjättäminen joillekin tuottaa ongelmia, kun on riippuvuus hiilihydraatteihin kehittynyt lapsesta asti ja rasvan/oman rasvan energiaksi hyödyntäminen heikkoa.
Asiaa ei mielestäni tarvitse edes kovin paljon perustella, jos vähääkään on perillä ihmisen kehityshistoriasta. Sanon kuitenkin sen verran, että aikoinaan metsästyskulttuureissa (ja vielä nykyäänkin…) oli ilmeisesti yleistä se, että paastottiin pitkiäkin aikoja ja syötiin usein pääateria vasta illalla – jolloin se saaliskin on todennäköisemmin jo saatu kiinni. Ihminen on siis TÄYSIN sopeutunut (etenkin juuri miehet, metsästäjät) pitkiin paastoaikoihin ja harvoihin ateriarytmeihin. Syitä miksi illalla napostelijat ovat _mahdollisesti_ (mihin tutkimukseen vetoat?) lihavia, ei tarvitse hakea monesti kauempaa, kuin muutaman metrin päästä sohvasta: TV:stä. Se tutkimusten mukaan houkuttaa ihmiset juuri napostelemaan – ja lihomaan. Sen sijaan tutkimuksissa on todettu, että illalla syöty hiilihydraatti laihduttaa itseasiassa tehokkaammin, kuin tasaisemmin päivän mittaan sama määrä jaotellusti. Tähän on useitakin syitä, mutta esim. isolla HH annoksella korkealle kohoavalla leptiinillä on osuutensa asiaan (pitää nälkää poissa pitkään ja kiihdyttää rasvanpolttoa) isot kerta-ateriat nostavat enemmän anabolisia hormoneja (mm. IGF-1 ja insuliini), mikä osaltaan edistää LBM:n säilymistä/kasvua ja rasvanpolttoa, illalla syöty HH lisää syvää unta ja sitä kautta enemmän kasvuhormonia (SWS:n aikana erittyy suurin GH pulssi; n. 70% miehen koko vrk:n erityksestä -> isompi SWS enemmän gh:ta, enemmän palautumista – HH ja insuliinin aiheuttama inhibitio somatostatinin kautta on käytännössä merkityksetön, isolla rasvamäärällä on jotain neg. vaikutusta), lisäksi unen aikana keho tarvitsee oikeasti eniten ravinteita, koska juuri SWS:n aikana korjausprosessit tapahtuvat, eivät niinkään päivällä. Yön aikana alkavalla ja siitä aamulla jatketulla paastolla saadaan taas pidettyä insuliinitasot mahd. alhaalla ja neuro-, kardio-, protektiivisen ghrelinin ansiosta kasvuhormonitasot korkealla, joilla on iso merkitys rasvanpolton kannalta. Lisäksi paaston aikana katekolamiinien (dopamiini, noradre- ja adrenaliini) eritys lisääntyy, jotka piristävät mielialaa ja polttavat rasvaa, aivoissa glutamaatin sijasta aletaan suosia GABA:aa, jolla on rauhoittava ja mm. neuroprotektiivinen sekä kouristuksilta/stressiltä suojaava vaikutus sekä lisäksi jotkut tutkimukset antavat vihiä, että osa ketoaineista saattaisi vaikuttaa GHB reseptoriin (lähinnä beta-hydroksybutyraatti) ja luoda tätä kautta myös hyvää ja energistä fiilistä. Lisäksi lyhyen päiväpaaston aikana insuliiniherkkyys nousee huippuunsa, jolloin illalla syöty isokin kerta-annos HH:ja imeytyy lihaksiin ja maksaan rasvakudoksen sijasta (toisin kuin jos insuliini reseptoreja pommitetaan jatkuvasti usean tunnin välein päivällä -> tämä on lähinnä hyvä kaava ajan kanssa kehittää metabolinen oireyhtymä ja siitä edelleen diabetes). Etenkin iän karttuessa, kun mekanismit alkavat heikentyä. Lisäksi kilpirauhasen toiminta pysyy hyvänä, kun illalla syö ison annoksen HH:ja, joten ei ole pelkoa mistään "säästöliekistä", joka muutenkin on liioiteltua.
Siinä nyt joitakin pointteja, miksi itse en ole aamupalaa, lounasta, enkä päivällistä syönyt yli kahteen vuoteen. Kroppani ja aivoni toimivat paremmin kuin KOSKAAN aamupalaa syödessäni. Lisäksi rasva% on jatkuvasti alhainen vaikka söisin sipsejä illalla (toki huolehdin ensin proteiinista) ja lihasmassa ja voimataso kehittynyt.
"Luolamies" provosoi mukavasti; teoreettisesta puolesta en lähde vänkäämään mutta kyllähän melko harvalla toimii tuo ravinnoton päivä pelkällä iltaruokinnalla.
Itselläni on tällä hetkellä päivärytmi sellainen että päivän liikunta tapahtuu aamulla n. klo 10. Siihen ei sovi (siis mulle ei sovi) raskas aamupala alle, vaan kevyehkö hiilareista ja proteiinista koostuva palanen ja sitten urheilun päälle syöty lounas tuntuu toimivan varsin hyvin. Ehkä kuitenkin määräävin tekijä sille että illalla ei iske ahmimisilmiö on se että syöty kalorimäärä ennen puolta päivää on riittävä (mun kohdalla ehkä n. 1000 kcal), loppupäivän syömisrytmillä ei tunnu enää sitten olevan niin väliä.
Kuten Patrik tuossa edellä sanoo niin aamulla ja päivällä syöty sapuska on vähintäänkin suorassa suhteessa iltasyönneistä pois, pahinta on syömätön aamupala ja liian kevyt lounas. Silloin vois sanoa melkoisen suurella varmuudella että pieleen meni päivän syömiset..
Tietenkään ihminen ei ole luontaisesti kehittynyt 3-6 tasaisen aterian rytmiin ja on ihan selvää ettei niin ole historiallisesti paljoakaan tehty. Kun asiat ovat monella tapaa kunnossa, niin ei ole monille mikään ongelma pätkäpaastota tai syödä harvemmin. Mutta yhtä lailla tämän päivän normi Suomimies on hemmetin kaukana luolamiehestä kun katsotaan mm. painoa, kuntoa, liikunnan määrää, syömistä, unta ja stressiä.
Ja kun nuo kaikki ovat huonommalla tolalla, niin se tarkoittaa nälänsäätelyn kannalta sitä, ettei sitä epätasaisuutta kestetä niin hyvin vaan epätasaisuus kääntyy liikasyömiseksi, naposteluksi ja ahmimiseksi. Ehkei se ihan rautalangasta tuossa jutussa ole väännetty mutta kyllähän juju on nimenomaan katsoa omista tuntemuksista näyttääkö nykyisessä rytmissä olevan ongelmia. Jos ei ole niin ihan sama syökö kerran vai viisi päivässä niin ei sitä tarvitse muuttaa. Eli tarkoitus ei ole pakottaa kaikkia samaan muottiin vaan auttaa tunnistamaan syömisen hallinnan ongelma ja lähteä kokeilemaan millä keinoin se rauhoittuu. Useimmille sopii tasaisempi syöminen, mutta ihan yhtälailla voi kokeilla Luolamiehen mallia. Kyllä sen aika äkkiä näkee millä keinoin syöminen pysyy kohtuullisena.
Mutta useimmille se epätasaisuus ja harvat syömiskerrat ovat ongelma. Kokeiltu on melko paljon Luolamiehen kuvaamaa systeemiä asiakkailla ja juurikin myös laadukkaammalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Joillakin homma pysyy kasassa, valtaosalla ei. Ja tämän päivän realiteetti useimmille on, että Luolamiehen kuvaamaa syömistä kestävät hyvin hyväkuntoiset, liikunnalliset, hyvävireiset ja ei-kovin-ylipainoiset miehet – huonommin sitten muut henkilöt.
Lisätään myös se, että Luolamieheltä ehkä välittyi vaikutelma että blogautuksessa iltasyömistä pidettäisiin huonona. Tästä ei ole kyse kun puhutaan tasaisemmasta syömisestä – illalla ilman muuta saa ja kannattaa syödä. Ihan hyvin illallinen voi olla iltaysin aikaan jos se omaan rytmiin sopii. Tarkoitus on oppia syömään päivän aikana sen verran tasaisesti, että se illankin reilu syöminen pysyy silti hanskassa eikä käänny ahmisiseksi tai koko illan naposteluksi.
Itsellenikin luontaisin syömisrytmi on kaksi reilua ateriaa päivässä ehkä yhdellä pikkuvälipalalla, mutta minulla taustatekijät on kallellaan siihen että se sopii. Se vaan toimii aika harvalla siinä kohderyhmässä mitä täällä on. Jokaisen on itse opeteltava miten nälkä pysyy kasassa ja aika monella tässä kohderyhmässä aamiainen on osa sitä.
Periaatteessahan homma on sanottu blogautuksen vikassa kappaleessa, mutta varmaan hyvä että hommaa avattiin lisää täällä.
Sen verran kommentoisin, ja laajentaisin keskustelua hieman sivuun, että monella on ongelmia suoliston ja vatsan kanssa erinäisistä syistä, voi olla että on tehty palleatyräleikkaus tai jokin muu joka kehittää myöhemmin "rulinoita" ilmaa, turvotusta jne.. jonka kanssa joutuu elämään. Tällaiseen vatsaan sopivasta ruuasta olisi mielenkiintoista keskustella ja monen saada myös vertaistukea. Monasti nämä asiat jäävät täysin huomiotta tai kevyelle hoidolle sairaanhoidossa. Harvat lääkärit ottavat kantaa. Nämä asiat on jääneet pitkälti joillekin muille kuin virallisen lääketieteen harjoittajille. En sitä sano etteikö apua saisi siltäkin taholta. Viime aikoina olen huomannut, että Molkosan heravalmisteesta on hyötyä. Ilmeisesti neutralisoi sopivasti vatsahappoja. Olen itse paljonkin perehtynyt sopiviin ruokiin, vaikka ei aina tulekaan noudatettua. Paljon kehutut pavut, linssit kaalit kehittävät paljon ilmaa ja ovat raskaita sulamaan. Paljon muutakin on. Olut ja hapolliset juomat ovat myös myrkkyä jos on ongelmia vatsan kanssa..Itse ongelmavatsan kanssa pitkään eläneenä kiinnittäisin kuitenkin huomiota hiilihydraatteihin, kovaan rasvaan, siihen että viimeisen iltasyönnin ja nukkumaanmenon väli on kuitenkin useita tunteja, jopa 3-4 tuntia. Veden juonti on kyllä sallittua, 1.5-2 litraa päivän aikana. Monasti kovia lääkärin määräämiä lääkkeitä pitäisi ottaa vain kuuriluontoisesti ja pahimmissa vaiheissa. Tällaista on koettu ja itse saatu ohjeeksi. Jokaisen on kohdaltaan katsottava mikä on hyväksi. Näitähän voi vain omalta kohdaltaan kertoa. Jos paljon touhuaa ja on liikunnallisesti aktiivinen, toki tarvitsee enemmän energiaa, vähemmän liikkuva "eläkeläinen", pärjää pienemmällä. Itse olen saanut ohjeen 1800 kcal/päivässä.